Ensimmäinen kouluviikko

Kasetsart University, Economic laboratory, room EC5613

Aikaisemmassa kirjoituksessa mainitun maanantain jälkeen koulunkäynti alkoi tiistain orientaatiopäivän merkeissä. Koulupuvut (valkoinen kauluspaita, mustat housut) hankimme edullisesti keskustan MBK-ostoskeskuksesta. Tiistain ohjelma koostui kampusalueeseen tutustumisesta, kirjaston palveluihin perehdyttämisestä sekä varsinaisesta tervetulotilaisuudesta, joka päättyi ruokailuun. Kokonaisuudessaan päivä oli onnistunut, ja antoi hyvän kokonaiskuvan etenkin kampusalueesta.

Keskiviikkona oli aika astua ensimmäisille luennoille. Päivän ohjelmassa oli kuusi tuntia yritysstrategiaa ja kilpailukykyä, vekkulin Tohtori Boonjitin johdolla. Luennot itsessään ovat asiasisällöltään hyvin samantyyppisiä kuin Suomessa. mutta opetus on keskustelevampaa, ja etenkin  Boonjitilla  on toistuva taipumus eksyä sivuraiteille pitkäksikin aikaa, ja keskustelun aihe voi liittyä käytännössä mihin tahansa muuhun kuin varsinaiseen asiaan. Päivät rakentuvat periaatteella aamutunnit, ruokatauko, iltapäivätunnit. Ruokatunnilla lounasta voi nauttia kampusalueella sijaitsevilla lounasalueilla, joissa pieniä ruokakioskeja on vieri vieriessä, ja hinnat ovat 20-40 THB välillä (1 euro on siis n. 40 THB). Päivät päättyvät klo 15 tai 16, ja tämän jälkeen on mahdollista esimerkiksi urheilla koulun alueella sijaitsevilla, loistavilla liikuntapaikoilla.

Kouluun liikkuminen tapahtuu aamuisin paikallisten värittämillä busseilla (7-14 THB) ja iltapäivisin joko bussilla tai kimppataksilla (neljältä matkustajalta yht. n. 50 THB). Arkipäivät kuluvat usein koulun jälkeen urheilun, uimisen, saunomisen (kyllä, talossamme on suomalainen sauna) pingpongin, syömässä käynnin ja muun aktiviteetin merkeissä.

Perjantaina oli vaihtelua Tohtori Boonjitin tunneista, ja lukujärjestyksessä komeili International Business ja Thai Conversation, ja jälkimmäinen osoittautuikin melkoiseksi spektaakkeliksi, aihetta opettavasta hämmentävästä Tohtori Kowitista johtuen. Tunnit kuluivat lähinnä molemmanpuoleisen nauramisen merkeissä. Tuntien sisältöä on hyvin vaikea sanoin kuvailla, mutta itse opetus oli niin kaukana suomalaisesta kuin voi kuvitella. Perjantai-iltana lähdimme vaihtariporukalla lähialueen kuppilaan, jota kansoitti täysin paikallinen asiakaskunta. Illan edetessä onnistuimme jotenkin lyöttäytymään paikallisten miesten seuraan, ja ilta oli hyvin erikoinen siitä eteenpäin. Yhteistä kieltä ei juurikaan ollut, mutta hymyllä ja naurulla pääsi hyvin pitkälle. Ilta päättyi paitojen vaihtoon, joka oli jälkeenpäin ajateltuna hyvin järjetön tilanne suomalaisen silmissä. Ilta oli kaikesta huolimatta ikimuistoinen, ja paikallisten seurassa iltaa istuessa havaitsi, miten samanlaisia ihmiset perusluonteeltaan ovat, riippumatta missä päin maailmaa asuvatkin.

Lauantaina aamupäivän altaalla oleskelun jälkeen lähdimme jokirannan suuntaan, määränpäänämme Wat Phon temppelialue. Sekaannuksen jälkeen taksikuski vei meidät Patpongille. Loppujen lopuksi saimme oikean osoitteen taksikuskin tajuntaan, ja kuski tuntui olevan kovin pahoillaan, ja myös hieman pois tolaltaan, että oli pyhän paikan sijasta vienyt asiakkaansa gogo-kadun päähän. Hyvän aikaa kestäneen taksisuhailun jälkeen päädyimme lopulta oikeaan paikkaan, ja ensimmäinen asia alueella oli, että kaikenlaiset mukavat miehet alkoivat välittömästi tarjota palveluitaan, kuten kaikilla turistipitoisemmilla alueilla Bangkokissa. Temppelialue itsessään oli vaikuttava, yli tuhannella buddha-hahmollaan ja värikkäästi koristelluilla temppeleillään. Alueen kohokohta on kokonaisen temppelin valtaava, 46-metriä pitkä kultainen makaava Buddha, joka kuvaa hetkeä jolloin Buddha on vaipumassa nirvanaan. Tämä oli temppelin ainoa paikka johon vaadittiin sisäänpääsymaksua, joka oli muodollinen 50 THB. Temppeleissä tuli olla asiallisesti pukeutunut, ja kengät oli riisuttava ennen sisään astumista.

Sunnuntaina päivä kului pitkään altaalla maatessa, mutta loppuillan ohjelma ylitti kaikki odotukset. Syötyämme paikallisessa ravintolassa, lähdimme kampusalueelle, jossa oli paikallisen kontaktin mukaan urheilupäivä, joka tulisi huipentumaan loppujuhlaan ja ilmaiskonserttiin. Paikalle päästyämme oli meno jo huimaa, paikalliset kilpailivat muita yliopistoja vastaan erilaisissa haasteissa ja kilpailuissa, ja pääsipä yksi seurueemme jäsenkin osalliseksi kilpaan, takuulla ainoana farangina. Tämän jälkeen siirryimme konserttialueelle, jossa istuimme paikallisten seurassa pöytään, johon kannettiin uusia ruokalajeja toisensa jälkeen. Kaikki oli maksutonta, ja oppilaat olivat itsenäisesti järjestäneet koko tapahtuman. Lavalla oli toinen toistaan järjettömämpiä esityksiä, kuten ladyboita ja kaiken huippuna mielipuolinen Hitler-parodia. Vastaavia esityksiä tuskin nähtäisiin suomalaisissa korkeakouluissa. Ilta oli huippukokemus, ja paikalliset nuoret ovat uskomattoman vieraanvaraisia ja ystävällisiä.

Nyt istumme jälleen koulun penkillä, ja kuuntelemme Boonjitin pehmeää ääntä. Iltapäivällä on tiedossa jälleen Kowitin mielipuoliset Thai-kielen tunnit, jotka sopivat usein muutenkin levottomiin iltapäivätunnelmiin.

Patrik

Ensimmäisen viikon tunnelmia, osa 2.

Chang Tower, 15 krs. Chatuchak, Bangkok




Torstaina muutettiin uuteen kämppään, ja näin hotellielämä jäi taakse. Uusi koti löytyi pohjoisesta Bangkokista, Chatuchakin kaupunginosasta. Asuntomme on karkeasti katsottuna elefantin muotoisen (Chang Tower) talomme takaosassa, 15. kerroksessa, ja nyt tänä maanantaina osan porukasta oli tarkoitus muuttaa toiseen asuntoon kymmenenteen kerrokseen, mutta paikallisen tavan mukaisesti asiassa oli pientä säätöä, ja muutto jää huomiseen.

Loppuviikosta ohjelmassa oli uuteen ympäristöön perehtymistä, ja myös uuden vaihtariporukan ensitapaaminen illallisen ja muutaman viilentävän juoman merkeissä. Reissu vei Union Mallin Food Courtista Bangkok Brassin kautta Harmony Housee, joka lienee uusi kantalähipaikkamme. Perjantaina teimme pienemmällä porukalla tiedusteluretken yliopistolle, jotta löydämme maanantaina helpommin tonteille. Koulu löytyi helposti, ja oli paikallisten seurassa vietetyn lyhyehkön bussimatkan päässä. Yliopiston campus puolestaan on pieni kaupunki pankkeineen, posteineen, ravintoloineen ja sisäisine bussiliikenteineen.

Lauantaina oli ensimmäiset varsinaiset vaihtaribileet. Kutsuimme porukan luoksemme, ja kohta asunto täyttyikin juhlaväestä. Amerikkalaiset juomapelit ja Thaimaalaiset ämpärit vauhdittivat iltaa, ja kohta juhlatuuli siivitti seurueen kohti RCA:ta, eli Royal City Avenueta, joka on paikallisten nuorten suosima yökerhokatu. Siirryimme Route 66 nimiseen, suureen yökerhoon, jota väritti oikeastaan täysin paikallisista nuorista koostuva populaatio. Tunnelma oli huikea, ja ensimmäinen kunnollinen kontakti paikalliseen nuorisoon oli tosiasia. Paikka oli tupaten täynnä, ja DJ piti tanssilattian liikkeessä aina kello kahteen asti, jolloin musiikki loppui, ja kansa valui ulos klubilta. Seurueemme päätti jatkaa vielä Khao San Roadille, Bangkokin backpacker-ghettoon, jossa aukioloajat ovat venyviä, ja väestö koostuu suuresti länsimaalaisista. Paikallisten asuttamaan, rauhalliseen seutuun jo tottuneena, Khao San ei miellyttänyt.

Sunnuntai meni enemmän tai vähemmän altaalla ja maanantaina tiedossa oli ensimmäisen käynti koululla. Itse maanantaipäivä koululla oli lyhyt. Tapasimme koko vaihtariryhmän kerralla, ja sen jälkeen koordinaattori ja yhteyshenkilömme Mr. Wattanachai luennoi käytännön asioista. Tämän jälkeen ei juurikaan tapahtunut mitään, joten "koulupäivä" oli pulkassa.


Patrik

Ensimmäisen viikon tunnelmia, osa 1.

Chang Tower, 15. krs, Chatuchak, Bangkok




Ensimmäisestä blogista on vierähtänyt jo päiväkausia, mutta nyt on aika raapustaa paperille ensimmäisen viikon tunnelmia ja kokemuksia.

Saavuimme kaupunkiin siis paikallista aikaa varhain maanantaiaamuna. Lentokentältä matkaa keskustaan oli taksin kyydillä noin 30 kilometriä, ja matka sujui sujuvasti. Taksissa istuessamme kuljettajamme kyseli mistä päin olemme kotoisin, ja vastauksen saatuaan kuski repesi hersyvään nauruun ja alkoi hokea "Yes Finland! Pattaya! Ladies, yes!" Yritimme parhaamme mukaan kumota taksikuskin näkemystä, mutta turhaan. Hänen mielestään suomalaiset menevät siis lähinnä Pattayalle, ja tämän mielikuvan mielekkyydestä voi toki olla montaa mieltä.
Saapuessamme Bangkokiin, ei meillä ollut tietoa mahdollisesta majapaikasta, joten ensimmäisenä lähdimme metsästämään sopivaa ja edullista asumusta, ennen kuin löydämme pysyvämmän kortteerin. Tarkoituksena oli tarkastella Sukhumvitin seutua, mutta erehdyksen kautta päädyimme väärään Skytrainiin (katujen yllä kulkeva metron kaltainen liikkumisväline), ja sitä kautta etelämmäs Silomin kaupunginosaan. Tämä osoittautui onnenpotkuksi, sillä tiedusteltuamme halpaa hotellia metron vartijalta, oli hänella vastaus jo valmiina. Lähistöltä löytyi Sathornn Inn, pienehkö hotelli, josta löytyi kaikki perusmukavuudet huokeaan hintaan. Helpotuksen tunne otti vallan, ja kaupunkiin asettuminen alkoi. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme lähinnä Silomin alueeseen, joka oli näkemisen arvoinen itsessään. Pitkä Thanon Silom oli hyvinkin vilkas paikalliselämän keskus, jolta löytyi niin pikkukauppoja, kauppakeskusta ja kaupungin katukuvaan olennaisesti kuuluvia katukeittiöitä. Kävelimme myös pahamaineisen Patpongin läpi, joka on nykyisellään lähinnä irvokas karikatyyri itsestään. Kävimme myös Lumpinin puistossa. Aikamme Silomilla vaellettuamme alkoi myös kuumuus, nestehukka ja jet lag ottaa vallan, joten palasimme hotellille.

Toisena päivänä lähdimme Silomilta Skytrainilla - joka osoittautui loistavaksi kulkupeliksi - keskustaan Siam Squarelle, jossa sijaitsee kaupungin tunnettu Mahboonkrong (MBK) - ostoskeskus, josta löytyy mielivaltainen tavaramäärä seitsemässä kerroksessa. Keskuksessa on lisäksi ravintoloita, kahviloita, ja suuri elokuvateatteri-ja viihdekerros. Vietimme täällä melko paljon aikaa. Keskuksen ulkopuolella sattui päivän merkillisin tapahtuma. Täysin ilman varoitusta, viereisen metron portaita rymisi alas KÄDETÖN taskuvaras ja hänen perässään ilmeisesti ryöstön kohteeksi joutunut poloinen. Läsähdettyään siis päälleen katuun, kädetön mies nousi häkellyttävän nopeasti ylös ja lähti ravaamaan karkuun. Vartijoiden armeija oli miehelle kuitenkin liikaa, ja mies saatiin kiinni. Vartijat eivät tienneet miestä pitää kiinni joten päätyivät pitämään kurkusta. Ryöstön uhri oli tuohtunut, ja tilanne hoitui siten, että uhri läpsi miestä poskille ja löi vyölaukulla. Ilmeisesti tilanne oli tällä hoidettu.

MBK:ssa kävimme myös syömässä paikallisen MK-ketjun ravintolassa. Täällä tapahtui seuraava häkellyttävä tilanne. Kesken ruokailun alkoi kaiuttimista pauhata hilpeä Thai.-musiikki ilman ennakkovaroitusta, ja henkilökunta alkoi konemaisesti suorittaa jonkinlaista tanssikoreografiaa. Musiikin loputtua, työntekijät palasivat arkisiin toimiinsa. Siamilla pyörimisen jälkeen osa seurueesta palasivat hotellille, mutta päätimme vielä käydä tarkastamassa Sukhumvitia, joka on monien hotellien ja yöelämän keskuskatu. Sukhumvitilla länsimaalaisten osuus oli selkeästi suurempi kuin muualla missä olimme käyneet. Valtaosa turistien kansoittamista hotelleista sijaitsee tällä alueella. Kadulla on runsaasti räätäleitä, katumyyjiä myymässä luontaistuotteita kuten Viagraa ja Valiumia. Sukhumvitin elmämä keskittyy suuresti sen Soihin eli sivukatuihin. Eksyttyämme kartalta, huomisimme joutuneeksi sinne, minne kukaan täysjärkinen ei tahdo - Soi Cowboylle, Bangkokin go-go kadulle ja prostituution keskukseen. Päästäksemme Sukhumvitille takaisin oli kuljettava läpi. Katu oli neonvaloissa loistava epileptikon painajainen, jonka kansoittu prostituoidut, länsimaalaiset seksituristit ja erilaiset hihastarepijät. Takaisin Sukhumvitille päästyämme kiertelimme vielä hetken muuta, ns. normaalimpaa aluetta, ennen kuin otimme Skytrainin hotellille.

End of Part 1.

2.1.2011

Lento AY089 Airbus A340, paikka 28E, klo 21.30 Suomen aikaa.

Kylmänä Tammikuisena päivänä matkamme alkoi. Bussi vei Turusta Helsinki-Vantaalle, josta lentokoneen nokka käännettiin kohti Bangkokin kimmeltävää metropolia. Tällä hetkellä alapuolella noin 11 kilometriä hyvin kylmää – ja lähempänä kamaraa myös kuumaa – Lähi-idän ilmaa, ja kaupunkeja kuten Dushanbe, Termez ja Samarkand. Perillä odottaa neljänkymmenenviiden asteen lämpötilaero lähtömaahamme, totaalinen hämmennys ja sekaannus ja lennon aiheuttama rasitus. Ensimmäisiin ajatuksiin saattaa kuulua epäuskoa ja ihmetystä uutta kulttuuria ja ympäristöä kohtaan.

Lentokoneessa kanssamme matkaa tekee hyvin kirjava väkijoukko. On suomalaista, Thaita, saksalaista, velivenäläistä ja lisäksi toistaiseksi tunnistamaton joukko muita kansalaisuuksia. Kyytiin mahtuu takuuvarmasti normaalista lomailijasta binesmatkaajaan, ja kotiinsa matkustavasta Thaista kaltaisiimme vaihtareihin. Helsingin ollessa merkittävä solmukohta Bangkokiin suuntautuvalla Eurooppalaiselle menoliikenteelle, alkaa kansainvälinen tunnelma jo turvallisesti massiivisen lentokoneemme matkustamosta.

Bangkokissa tarkoituksemme on opiskella Thaimaan valtion omistamassa Kasetsart Universityssä, joka on vajaalla 50,000 opiskelijallaan maan suurimpia kouluja, ja opiskelun ohella kokea ja nähdä mahdollisimman paljon sekä Thaimaalaista, että muun lähialueen kulttuuria, sekä arkea että juhlaa. Mieli on täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia aktiviteetteja ja nähtävyyksiä, ja tätä täydentäen alue tarjoaa pyörryttävän valikoiman mahdollisuuksia. Itse koulumme alkaa 12.1, jolloin tomerat opiskelijat osallistuvat ensimmäiselle luennolleen Kasetsartissa – koulupuvuissa totta kai.

Kun ilmateiden juhta vihdoin on kuljettanut meidät määränpäähämme, on aika vetää syvään henkeä (jos kuumaa ja kosteaa ilmaa saa keuhkorakkuloihinsa asti kiskottua) ja tyhjentää mieli ennakkoluuloista ja peloista, ja suunnata rohkeasti kohti 11 miljoonan asukkaan sykkivää metropolia. Prioriteettilistan kärkipäässä on luonnollisesti katon löytäminen pään päälle. Taksi tulee todennäköisesti viemään Thanon Sukhumvitille, joka on yksi kaupungin monista elinvoimaisista keskuskaduista. Kaupungista jännittävän jo etukäteenkin tekee kaoottisen liikenteen lisäksi se fakta, että Bangkokissa ei voi varsinaisesti lähteä suuntamaan ”keskustaan”, mokomia kun on useita, eikä liike-elämälle tai muullekaan elämälle ole yhtä tiettyä keskusaluetta.

Nyt on kuitenkin aika siirtää läppärin silmille ottava näyttö syrjään, ja koittaa saada nukuttua samalla kuin koneemme kiitää kohti määränpäätä. Saavumme paikalle Thaimaan aikaa aikaisin aamulla, ja sisäisen kellon rukkaamisesta johtuen nukuttuja tunteja ei huomenna ole ennen iltaa runsain mitoin tiedossa.

Patrik

The Bangkok Dangerous

Esipuhe

Älä kysy ihmiseltä paljonko hän on opiskellut, vaan paljonko hän on matkustanut.

Edellä mainitut sanat on joku viisas mies aikanaan todennut, ja kuten viisaat sanat yleensäkin, on edellä mainittu hyvinkin totta. Monelle ihmiselle Thaimaa tuo mieleen suomalaisten jouluisen matkakohteen, tuntemattoman, palmurantoja täynnä olevan utopian, tsunamin ehkä. Nimet kuten Pattaya, Phuket tai Krabi ovat monille tuttuja – valitettavasti. 

Tämä blogi kertoo lukijoilleen suomaisen korkeakouluopiskelija/ystäväseurueen matkasta tuhansien hymyjen maahan,  Bangkokiin tai Krung Thepiin, enkelten kaupunkiin ja lukemattomiin muihin Thaimaan ja muun Kaakkois-Aasian sykähdyttäviin paikkoihin. Itse olen noin 15 Euroopassa valloitetun maan jälkeen astunut mukaan odysseialle, joka tulee viemään vaihtoseurueemme unohtumattomiin kokemuksiin ja elämyksiin. Kuten nokkela lukija on voinut hoksata, niin on blogi saanut nimensä erään jopa kirosanana tunnetun Hollywood-uunon Nicholas Cagen elokuvasta, joka on kunnostautunut lähinnä huonoudessa. Toisin kuin kyseinen elokuva, ei retkemme tule olemaan surullinen, eikä myöskään vaarallinen, vaan ennemmin avartava, syvällinen sukellus uuteen kulttuuriin, uuteen maailmaan.

Patrik