Kasetsart University, Economic laboratory, room EC5613
Aikaisemmassa kirjoituksessa mainitun maanantain jälkeen koulunkäynti alkoi tiistain orientaatiopäivän merkeissä. Koulupuvut (valkoinen kauluspaita, mustat housut) hankimme edullisesti keskustan MBK-ostoskeskuksesta. Tiistain ohjelma koostui kampusalueeseen tutustumisesta, kirjaston palveluihin perehdyttämisestä sekä varsinaisesta tervetulotilaisuudesta, joka päättyi ruokailuun. Kokonaisuudessaan päivä oli onnistunut, ja antoi hyvän kokonaiskuvan etenkin kampusalueesta.
Keskiviikkona oli aika astua ensimmäisille luennoille. Päivän ohjelmassa oli kuusi tuntia yritysstrategiaa ja kilpailukykyä, vekkulin Tohtori Boonjitin johdolla. Luennot itsessään ovat asiasisällöltään hyvin samantyyppisiä kuin Suomessa. mutta opetus on keskustelevampaa, ja etenkin Boonjitilla on toistuva taipumus eksyä sivuraiteille pitkäksikin aikaa, ja keskustelun aihe voi liittyä käytännössä mihin tahansa muuhun kuin varsinaiseen asiaan. Päivät rakentuvat periaatteella aamutunnit, ruokatauko, iltapäivätunnit. Ruokatunnilla lounasta voi nauttia kampusalueella sijaitsevilla lounasalueilla, joissa pieniä ruokakioskeja on vieri vieriessä, ja hinnat ovat 20-40 THB välillä (1 euro on siis n. 40 THB). Päivät päättyvät klo 15 tai 16, ja tämän jälkeen on mahdollista esimerkiksi urheilla koulun alueella sijaitsevilla, loistavilla liikuntapaikoilla.
Kouluun liikkuminen tapahtuu aamuisin paikallisten värittämillä busseilla (7-14 THB) ja iltapäivisin joko bussilla tai kimppataksilla (neljältä matkustajalta yht. n. 50 THB). Arkipäivät kuluvat usein koulun jälkeen urheilun, uimisen, saunomisen (kyllä, talossamme on suomalainen sauna) pingpongin, syömässä käynnin ja muun aktiviteetin merkeissä.
Perjantaina oli vaihtelua Tohtori Boonjitin tunneista, ja lukujärjestyksessä komeili International Business ja Thai Conversation, ja jälkimmäinen osoittautuikin melkoiseksi spektaakkeliksi, aihetta opettavasta hämmentävästä Tohtori Kowitista johtuen. Tunnit kuluivat lähinnä molemmanpuoleisen nauramisen merkeissä. Tuntien sisältöä on hyvin vaikea sanoin kuvailla, mutta itse opetus oli niin kaukana suomalaisesta kuin voi kuvitella. Perjantai-iltana lähdimme vaihtariporukalla lähialueen kuppilaan, jota kansoitti täysin paikallinen asiakaskunta. Illan edetessä onnistuimme jotenkin lyöttäytymään paikallisten miesten seuraan, ja ilta oli hyvin erikoinen siitä eteenpäin. Yhteistä kieltä ei juurikaan ollut, mutta hymyllä ja naurulla pääsi hyvin pitkälle. Ilta päättyi paitojen vaihtoon, joka oli jälkeenpäin ajateltuna hyvin järjetön tilanne suomalaisen silmissä. Ilta oli kaikesta huolimatta ikimuistoinen, ja paikallisten seurassa iltaa istuessa havaitsi, miten samanlaisia ihmiset perusluonteeltaan ovat, riippumatta missä päin maailmaa asuvatkin.
Lauantaina aamupäivän altaalla oleskelun jälkeen lähdimme jokirannan suuntaan, määränpäänämme Wat Phon temppelialue. Sekaannuksen jälkeen taksikuski vei meidät Patpongille. Loppujen lopuksi saimme oikean osoitteen taksikuskin tajuntaan, ja kuski tuntui olevan kovin pahoillaan, ja myös hieman pois tolaltaan, että oli pyhän paikan sijasta vienyt asiakkaansa gogo-kadun päähän. Hyvän aikaa kestäneen taksisuhailun jälkeen päädyimme lopulta oikeaan paikkaan, ja ensimmäinen asia alueella oli, että kaikenlaiset mukavat miehet alkoivat välittömästi tarjota palveluitaan, kuten kaikilla turistipitoisemmilla alueilla Bangkokissa. Temppelialue itsessään oli vaikuttava, yli tuhannella buddha-hahmollaan ja värikkäästi koristelluilla temppeleillään. Alueen kohokohta on kokonaisen temppelin valtaava, 46-metriä pitkä kultainen makaava Buddha, joka kuvaa hetkeä jolloin Buddha on vaipumassa nirvanaan. Tämä oli temppelin ainoa paikka johon vaadittiin sisäänpääsymaksua, joka oli muodollinen 50 THB. Temppeleissä tuli olla asiallisesti pukeutunut, ja kengät oli riisuttava ennen sisään astumista.
Sunnuntaina päivä kului pitkään altaalla maatessa, mutta loppuillan ohjelma ylitti kaikki odotukset. Syötyämme paikallisessa ravintolassa, lähdimme kampusalueelle, jossa oli paikallisen kontaktin mukaan urheilupäivä, joka tulisi huipentumaan loppujuhlaan ja ilmaiskonserttiin. Paikalle päästyämme oli meno jo huimaa, paikalliset kilpailivat muita yliopistoja vastaan erilaisissa haasteissa ja kilpailuissa, ja pääsipä yksi seurueemme jäsenkin osalliseksi kilpaan, takuulla ainoana farangina. Tämän jälkeen siirryimme konserttialueelle, jossa istuimme paikallisten seurassa pöytään, johon kannettiin uusia ruokalajeja toisensa jälkeen. Kaikki oli maksutonta, ja oppilaat olivat itsenäisesti järjestäneet koko tapahtuman. Lavalla oli toinen toistaan järjettömämpiä esityksiä, kuten ladyboita ja kaiken huippuna mielipuolinen Hitler-parodia. Vastaavia esityksiä tuskin nähtäisiin suomalaisissa korkeakouluissa. Ilta oli huippukokemus, ja paikalliset nuoret ovat uskomattoman vieraanvaraisia ja ystävällisiä.
Nyt istumme jälleen koulun penkillä, ja kuuntelemme Boonjitin pehmeää ääntä. Iltapäivällä on tiedossa jälleen Kowitin mielipuoliset Thai-kielen tunnit, jotka sopivat usein muutenkin levottomiin iltapäivätunnelmiin.
Patrik
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti